Lupaavan alun jälkeen blogintynkää on uhannut sama kohtalo kuin lähes kaikkea aloittamaani. Tällä viittaan nyt kaapin pohjalle yhden käyttökerran jälkeen hautautuneeseen joogamattoon, häkkivarastossa homehtuviin ratsastuskamppeisiin ja öljyväriin, jonka taapero tuossa pari päivää sai kaivettua arkistojen uumenista lopputuloksella, jonka jokainen voi mielessään kuvitella.

Ainesta valitusvirsiin on kertynyt parissa päivässä kokonaisen virsikirjallisen verran, lähtien öljyväriepisodista ja päättyen 200 asteisen uunin pohjalle kaatuneeseen munamaitoon. Väliin mahtuu kaksikuukautisen rintaraivarit ja parit kolmen ihmisen kassajonokitinät, joiden voin varsin hyvin kuvitella inspiroineen paria kaksplussan "mitä mieltä // tänään kaupassa nähtyä" aloitusta. Silloin yhden vauvan kanssa vielä parempina päivinä ihmettelin, mistä äideille tulee näitä kuuluisia hetkiä, joina tekisi mieli karata Alkon kautta yksinäisille vuorille. No, enpä ihmettele enää. Edes niinä harvoina hetkinä, kun itsellä sämpylät kohoavat iloisesti uunissa ja koko huusholli on yhtä hymyä.

Ettei ihan vallan märinäksi menisi, kerrottakoon että tämä päivä on ollut onnistumisia täynnä. Kuopuksen rintaraivarit ovat olleet kiukkuinen muisto vain. Halusin antaa itselleni vuoden äiti -pokaalin koottuani itseäni korkeamman leegotornin ja pääsin toteamaan, että meillä on esikoisen kanssa samanlainen huumorintaju. Molempia naurattaa, kun Brio-junat törmäävät ja kissalelu tippuu kyydistä. Lisäksi olen parin päivän katastrofien keskellä havainnut toisen lapsen korottaneen potenssiin kaksi sen voittajafiiliksen, jonka saavuttaa kun lapsi on tuhottoman pitkän päivän päätteeksi selätetty sänkyyn. Sitä iloa ei pilaa edes pöydällä odottava "Johtaminen sosiaalialalla" tai kämppä, jonka rinnalla suomen kaamein kämppä kalpenee. 


Lasten myötä sitä oppii melkoisia elämänhallintataitoja. Kakkonen on opettanut menemään suosiolla siitä, missä aita on matalin: kun esikoinen on kello 20.30 huijattu unten maille, kannattaa istua sohvalla laskemassa kolmeensataan ajattelematta mitään ennen kuin harkitsee ryhtyvänsä minkäänlaiseen hyödylliseen toimintaan. Raskauskilojen tiputtaminen kannattaa jättää suosiolla siihen aikaan, kun niiden tekosyy alkaa olla itseä päätä pidempi ja syyttävä sormi alkaa saada aikaan vastalauseita. Miehelle voi delegoida kaiken paitsi imetyksen ja tenttiin lukemisen, ja "aamusta iltaan lasten kanssa" käy tekosyyksi kaikkeen.